Onko säännöt tehty rikottaviksi?

Balilla temppeliin eivät saa mennä naiset, joilla on kuukautiset. Miten suhtautuisit, jos tilanne tulisi eteen?

Nha Trangiin saapuessamme checkasimme sisään hotelliin venäläisen nuorison vieressä. Heidän puhemiehenään toimi nuorimies, joka tomerasti sanoi haluavansa hotellin parhaat huoneet hänelle ja ystävilleen. 

Respan tyttö totesi tähän hymyillen, että hotelli on täynnä ja saatte huoneet, jotka olette varanneetkin.

Vieressä olimme tyytyväisiä: ei se nyt ihan noin toimi, eikä nyt ainakaan noilla sanoilla! Mutta entä, jos olisi toiminut? Eikö meitä olisi harmittanut, että poika kysyi ja sai haluamansa paremmat huoneet, jotka sitten varmaan olisivat menneet meiltä nenän edestä? 

Kaksinaamaisuus on ominaisuus, josta on vaikea päästä eroon, etenkin kun haluaa pakonomaisesti asioiden toimivan tiettyjen sääntöjen mukaan.

Rakkaus sääntöjen noudattamiseen on rakennettu syvälle

Olemme vuosien varrella ulkosuomalaisina naureskelleet Suomesta kantautuville uutisille siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Ei saa olla oluen nimeen viittaavia makkaroita eikä olutpullon näköistä ilmapalloa tien vieressä. Hesarissa oli tästä hyvä kolumni viitaten etenkin uusimpaan kohuun joka liittyy ravintoloista oluen siirtämiseen jalkakäytävän yli terassille.

Suomalaiset rakastavat noudattaa sääntöjä. Minäkin olen vähän muiden puolesta mieleni pahoittaja ja Joonas antaa usein minulle palautetta, kun haluan noudattaa mitä vain sääntöjä, oli niissä järkeä tai ei.




Pakottava tarve polttelee kuitenkin, jos tiedän, että tästä joku pahastuu tai että tämä nyt on kiellettyä. Ei sillä, ettenkö silti tekisi asoita käytännöllisesti, mutta alitajunta kyllä nopeasti ohjaa huomauttamaan, jos vahingossa ohitamme jonoa tai olemme ylittämässä tietä keskeltä, vaikka vieressä on suojatie.

Pari päivää sitten seurasin kauhulla, kun Joonas lähestyi portaita, joille ihan kyltillä kiellettiin astumasta. Toinen meni kuitenkin vain ottamaan kuvaa jostain ihan muusta. Toisaalta olisiko sitten minun asiani vahtia, vaikka olisi kävellytkin niitä portaita?

Kun saan itseni kiinni sääntöjen vahtaamisesta, naureskelen kyllä itselleni, mutta ensimmäinen reaktio voi tosiaan olla, että liittyisikö tähän nyt joku sääntö mitä voisi noudattaa tai pahastuuko joku nyt?

Onko sääntöjen noudattaminen vain suomalaisten piirre?

Päivänä muutamana istuimme meren rannassa syömässä, kun tuli porukassa puhetta Japanissa tien ylittämisestä. Kiotossa vieraillut pariskunta oli ihastunut maahan ja voisi muuten asua siellä, mutta sääntöjä on liikaa ja niitä noudatetaan liian tarkasti.

Esimerkiksi siellä ei voi kävellä päin punaista. Minua hieman huvitti, sillä ainakin vielä muutamia vuosia sitten Suomessakin katsottiin kieroon, jos lähti ylittämään punaisella, vaikka autoja ei näkynyt missään.

Qatarissa tarjotaan joissakin hotellibaareissa alkoholia. Näihin baareihin eivät pääse sisään paikalliset naiset.

Wienissä meille kerran vuosia sitten oikein huudettiin, että oletteko ihan idiootteja punaisella ylittäessä - yhtään autoa ei tiellä ollut.

Emme me suomalaiset siis ole ainoat sääntöjä noudattavat ihmiset maailmassa, mutta on se monilla meistä veressä niin, että välillä olemme vähän huvittavan totista porukkaa. Moneen juttuun nimittäin ei ehkä pitäisi kenenkään alunperinkään mennä puuttumaan.

Voiko sääntöjä noudattamalla pistää aivot narikkaan?

On hyvä, että on yhteisiä pelisääntöjä, mutta sääntöjen viljely ja sokea tottelu johtaa myös siihen, että ihmisen ei tarvitse ajatella niiden ja oman toimintansa järkevyyttä tai etuja. Sellainen elämä ei ole ehkä oikein hyvästä.

Eilen kuulimme ekaa kertaa Saksan moottoriteitä ajaneelta, että Suomessa ei noudateta kahden autokaistan yhtyessä joka toisen auton sääntöä, vaan kaistan vaihtoa estetään pistämällä auton nokka niin lähelle edessä olevaa kuin mahdollista.

Onko siis niin, että jos sääntöä ei sitten ole oikein paperilla, se tarkoittaa, että toista ei voi ajatella ollenkaan vaan oikeus on olla itsekäs ja tyhmä?

Löydätkö Singaporen katukuvasta kaikki kiellot ja kehotukset?

On ollut hyvä miettiä, miksi teen mitä teen ja mitä sääntöjen ja odotusten noudattaminen minulle itselleni antaa? Olisi kiva, jos joku muu antaisi tilaa, kun itse satun sille yhtyvälle kaistalle.

Ei tarvitse ruveta täysin säännöttömäksi ja muista välittämättömäksi, mutta esimerkiksi omaa elämäänsä ei välttämättä kannata perustaa vain siihen miten "pitäisi elää" tai etenkään sille, että automaattisesti mikä ei ole kiellettyä on oikein.

Onko säännöistä turvaksi elämään?

Ehkä sääntöjen seuraaminen perustuukin hieman myös sille, että jos teen näin, minulle ei käy mitään tai minusta pidetään huolta. Ehkä tunnemme olevamme enemmän kontrollissa tilanteesta antamalla kontrollin jollekin korkeammalle taholle.

Asioiden mennessä solmuun voimme sitten teeskennellä, että tekemisemme olivat jonkun muun vastuulla ja meitä ei voi niistä syyttää tai laittaa vastuuseen.

Omaa elämää ja miten sen eläisi ei silloin tarvitsisi kauheasti miettiä, kunhan käyt läpi oikeat askeleet oikeassa järjestyksessä niin hyvä tulee: ei ehkä välttämättä niin kauhean onnellista ja merkityksellistä, mutta ainakaan kukaan ei voi väittää, ettet tehnyt niinkuin piti.

Onhan meillä pitkä perinne luterilaista "noudata sääntöjä tai seuraa tulikiveä ja helvettiä" ajattelua kulttuurimme taustalla. Onpa hullunkurista, jos se noin konkreettisesti aiheuttaa minullekin päänvaivaa missä vain liikunkin.

Singaporessa tien ylittämisestä väärästä paikasta ja roskaamisesta voi saada sakon. Asuinkadut ovatkin puhtaita.

Elämä ja tämä maailma ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi melkoista kaaosta ja pyöritystä. Voimme luoda itsellemme arjen ja ympäristön, jonka sisäpuolella tiedämme juuri mitä pitää tehdä, jotta elämä menee putkeen. Ulkopuolella tapahtuvat tapahtumat voivat kuitenkin sotkea kuviot odottamattomalla tavalla.

Koska kaikki muuttuu, ei ole sellaista kattavaa sääntökokoelmaa, jolla saadaan kaikki menemään nappiin ja vain sääntöjä rikkoville käy huonommin.

Jos elää elämänsä niin sanotusti muiden luomalla muotilla, on siltikin lähinnä itse vastuussa lopputuloksesta. Se voi olla hurjan vaikea niellä, kun päälle heitetään vielä summan mutikassa iso kasa vastoinkäymisiä ja suruja, joista osa on niin suuria että niistä voisi mennä solmuun loppu elämäkseen.

Noudatatko sinä elämässäsi joitakin sellaisia sääntöjä, jotka oikeastaan eivät ole tarpeellisia tai auta sinua tai muita? Entä oletko joskus olettanut jonkin säännön pätevän tai keksinyt itsellesi sääntöjä, jotka vaikeuttavat elämääsi?

Entä kun sääntöjen rikkomisesta joutuu vastuuseen?

Kaikkia ja ihan kenen vaan keksimiä sääntöjä saa vapaasti noudattaa ihan aina, mutta jos asiat menevätkin sitten huonommin, voi olla vaikea löytää tahoa, joka siitä on vastuussa. Sama toki pätee, jos sääntöjä ei noudata.

Matkustaessa tähän asioiden toiseen puoleen, eli sääntöjen noudattamatta jättämiseen on tullut kiinnitettyä huomiota parissa ikävässä kohdassa.

Pari viikkoa sitten vangittiin rajalla ranskalainen 23-vuotias, joka yritti tuoda 14 grammaa marihuanaa maahan Balilla. Siis siitäkin huolimatta, että Indonesia tuomitsee huumeiden kuljetuksesta myös ulkomaalaisia kuolemaan.

Balin säännöt ovat yleensä rentoja ja seinälle maalataan hienoja taideteoksia. On kuitenkin hyvä tietää, mistä rangaistaan.

Samoihin aikoihin kotiin lennätettiin koomassa Pohjois-Koreasta myöskin nuori amerikkalainen Otto Warmbier, joka sittemmin kuoli. Warmbierin matkailu sai ikävän käänteen hänen yritettyään varastaa hotellista jonkin mielestään huvittavan propagandakyltin. Katuminen ja itku eivät auttaneet: rangaistukseksi tuli 15 vuotta pakkotyötä ja jotakin meni pahasti pieleen vielä siitä eteenpäinkin.

Thaimaassa vääränlaisesta Facebook-postauksesta voi saada 7 vuotta vankeutta. Sääntöjä liberaalin rennosti noudattamattoman tie voi olla joskus vielä kivisempi kuin sääntöjä noudattavan.

Joskus on todella vaikea tietää vain maalaisjärkeä käyttämällä, mitkä ne säännöt oikein ovat, mitä sääntöjä on oikeasti paras noudattaa ja mitkä voi jättää noudattamatta. Huumejutut ovat kyllä asia erikseen, lienee kaikille selvää että niitä ei kuljetella - siitäkin huolimatta että Indonesian saaristossa moni paikka on tunnettu huumehörhöistään.

Lontoossa säännöt ovat usein ohjenuoria, joita sovelletaan

Lontoo on opettanut, että pienten sääntöjen noudattaminen jokapäiväisessä elämässä on silti välillä vähän tyhmää, koska kukaan muukaan ei niitä noudata.

Joskus ainakin länsimaissa pienissä jutuissa voi ensin koittaa, onko tämä sääntö oikeasti voimassa. Jos on, se kerrotaan: yritäpä ohittaa pitkä jono brittejä. Jos ei ole, asiat hoituvat sujuvammin tämän huomioimalla.

Muualla maailmassa esimerkiksi se, että jonkin asian sovitaan tapahtuvan tiettyyn aikaan, ei tarkoita, että se välttämättä tapahtuu tiettyyn aikaan. Sääntöjä noudattava täsmällinen ihminen turhautuu tähän ihan todella, jos ei osaa ymmärtää, että yhdelle ihmiselle tästä tylyttäminen jättää silti jäljelle miljoonia, joilla on sama asenne. Eivätkä he tuosta muutu kuitenkaan, vaan lähinnä ihmettelevät miksi tämä täti on tällainen tiukkapipo.

Sääntöjä noudatetaan helpommin, jos niiden tarkoitus on selitetty selkokielellä. Joskus se vaatii useampaa kieltä!

Suurimmassa osassa maailmaa suuttuminen tai edes äänensä korottaminen koetaan muutenkin kasvojen menettämisenä, joten vähintään tyytymättömyys pitää osata välittää rauhallisella äänellä ja hyvin valituin sanoin. Muutoin tekee vain itselleen ja haluamalleen asialle hallaa.

Kun muut jatkuvasti eivät noudata sääntöjä eivätkä sitten joudu siitä vastuuseen vaan saavat etua, minunkin on ollut pakko muokata maailmankuvaani ja reaktioitani ajan kuluessa rennommaksi. Oma ote elämään on selkiytynyt.

Silti olen ainakin Joonaksen mielestä ihan sääntöihin lääpälläni. Enkä ole ollenkaan hyvä siinä tilanteessa, jos jätän jotakin juttua noudattamatta ja joku käy minua torumaan.

Tunsin jopa huonoa omaatuntoa, kun en tajunnut ensi kertaa hindutemppeliin mennessäni, että flip flopit pitää jättää kokonaan temppelin ulkopuolelle, eikä niitä saa kantaa edes kassissa sisälle ja tajusin rikkoneeni heidän sääntöään. Väärinymmärrys on tietysti vielä asia erikseen.

Miksi sääntöjä ylipäänsä on?


Oletko koskaan miettinyt, että mistä ne säännöt syntyvät?

Tässäkin kirjoituksessa on tullut esiin kaksi puolta säännöistä: toisaalta säännöillä voidaan mahdollistaa ihmisten toiminta miettimättä ja toisaalta näyttää, kuka määrää kaapin paikan. Ne mahdollistavat jollakin tavalla myös yhdessä toimimista.

Jos nyt päätettäisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, mikä olisi tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää? Eikö aika pitkälle päästäisi hyvin yksinkertaisellakin kokoelmalla perusjuttuja, jos vain kaikki käyttäytyisivät ajatuksella, muita kunnioittaen ja ystävällisesti?


Muiden sosiaalisten otusten kanssa auttaa pitkälle kohteliaisuus ja ystävällisyys.

Täällä saarella emme edes tiedä kaikkia paikallisia sääntöjä ja lakeja ja silti jotenkin pärjäämme. Ei pidä tietenkään lähteä toiseen kulttuuriin olettaen, että tietää sen säännöt tai voi niitä rikkoa. Mutta ehkä tuo on se paras sääntö noudattaakin.

Säännöistä ehkä näkee, mikä ihmisille on missäkin paikassa tärkeää ja noissa ääritapauksissa ainakin, mikä hallinnolle on tärkeää. Kun tietää paikallisista säännöistä edes vähän, tietää jo vähän paikan ihmisistä ja minkä kanssa he päivittäin kamppailevat.

Mitäköhän siis Suomen sääntöviidakko ja sitä noudattavat suomalaiset kertovat Suomesta?

Yhteenveto

Olen huomannut etenkin matkustaessa, kuinka hyvää tekee välillä olla hieman ulkona omalta mukavuusalueeltaan.

Jos sinä olet samanlainen sääntöjen seuraaja, ehkäpä voit tutkia tuota puolta itsestäsi tekemällä vaikkapa ajatuskokeen sellaisen pienen säännön kanssa, jota tiedät noudattavasi ja josta joskus koituu sinulle haittaa. Mitä tapahtuisi maailmassa, josssa tuota sääntöä ei olisi?

Matkailu antaa myös upeat puitteet tarkkailla paikallisia sääntöjä ja niiden puutetta. Miksi jossain muussa maassa homma toimii ilman Suomen sääntökirjoja - vai onko se vain päälipuolista?

Mukavia mietiskelyhetkiä - kiva kun jaksoit hetken sukeltaa ihmismielen syövereihin kanssani!

Tunnisteet: , , , , , ,